(Omavarainen) Elämä ja ihmiset ovat ihania!

 Tämä kirjoitus on osa Suuntana omavaraisuus- sarjaa. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden omavaraistelijoiden blogeihin.

Postauksia ja bloggaajia löydät instasta hästagillä #suuntanaomavaraisuus. 
Tarkoituksena on, että joka kuun ensimmäinen sunnuntai klo 9 päräytetään eetteriin omalla aiheella rajattu postaus omavaraisuuteen liittyen. Omavaraistelijoita löytyy melkeinpä joka kasvuvuohykkeeltä ja www.tsajut.fi (Satu) ja www.korkeala.fi (Heikki) koordinoivat hommaa eteenpäin vuosien kokemuksella. Maaliskuun aiheena on tuoda esiin jokin iloa tuova asia omassa yhteisössä, kylässä tai muussa - ihminen, tapa, toiminta tai hetki joka saa hymyn huulille!

(Omavarainen) Elämä ja ihmiset ovat ihania - #suuntanaomavaraisuus postaus maaliskuu 2024

En koe, että kuulun vielä niinkään mihinkään yhteisöön omavaraisuuden osalta, sillä kaikki tutut ja vähän tuntemattomammat omavaraistelijat asuvat pidemmän matkan päässä - toisaalta yhteisö on sekin. Tuosta yhteisöstä olen hyvin lyhyessä ajassa oppinut sen, että kaikki on mahdollista jos vain vähän jaksaa nähdä vaivaa. Se onkin mielestäni omavaraisesta elämästä kiinnostuneiden ihmisten supervoima - luoda uskoa muihin kanssamielisiin ja tarvittaessa auttaa matkalla.

Ajattelin ennen maalle muuttoa, miten ihanaa on kun saa olla omassa rauhassa, yksin. Tähän vaikutti kerrostaloasumisen aikana syntynyt pelko siitä, että kaikki äänet kuuluu toisiin asuntoihin ja pikku hiljaa kaikesta valitettiinkin - lasten äänistä kun koronasulku ensimmäisen kerran iskettiin eetteriin. Silloin, kun kaikkien tuli pysyä kotona, koulut suljettiin ja työpaikat hiljeni. Eipä se ollut enää elämää, käskeä lasten olla hiljaa aamusta iltaan ja pelätä koska oman elämän normaalit äänet saavat toisissa aikaan ärsytyksen.

Maalle muuton jälkeen sitä on oppinut ajattelemaan naapureista hieman eri tavalla, onneksi. Ensimmäisinä kuukausina minut paljasjalkaisena helsinkiläisenä yllätti muiden ihmisten hymyt, jutulle jääminen lenkillä. En toki väitä, etteikö helsinkiläiset katsoisi toisiaan hymyillen silmiin aina ohi kävellessä tai kylänraitilla tavatessa, mutta... Ehkä siinä lausahduksessa on jotain perää, että maalla on mukavaa. Muistan kuinka ensimmäisten viikkojen aikana eräs naapurimme tuli ovelle ja toivotti tervetulleiksi kylälle. Miten mahtavaa, ajattelin. Hän on kirjoittanut kirjan kylämme historiasta ja olihan se pakko heti tuolloin ostaa. Siitä oli jopa hyötyä sosionomiopinnoissa - uskokaa tai älkää. Tai kuinka polttopuita tuonut kyläläinen toivotti tervetulleeksi kylälle. Pieniä asioita, mutta valtava merkitys juuri paikkakunnalle muuttaneelle.

Hieman harmittaa, ettei juuri muihin ole kylällä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tutustunut, sillä joskus sitä kaipaisi ihan vain juttu tai lenkkiseuraa. Mehumaijaa on kuitenkin lainattu! Toisaalta introvertti sisälläni viihtyy myös ilman tiivistä yhteisöä. Ei ehkä olla päästy aivan "sisäpiiriin", sillä ollaan muualta tulleita, tästäkin muut muualta tulleet ovat varmasti eri mieltä ja se heille suotakoon. Olen kuullut myös villiä huhua, että kylällä aina autetaan muita, mutta sattuneesta syystä tämä on vielä jäänyt kokematta.

Kylällämme toimii myös seurantalo, mutta ilmeisesti sen aktiiviset päivät ovat takanapäin. Tai ainakaan tapahtumat eivät ole saavuttaneet kaikkia potentiaalisia kävijöitä. Siellähän voisi järjestää jos jonkinmoista tapahtumaa ja workshoppia.. Juuri sellaista tekemistä jossa pääsisi tutustumaan muihin ja härväämään kaikenlaista mielenkiintoista.

Lähinaapurimme ovat kuitenkin aivan timanttia. Tarjosivat heti apuaan vaatimattomasti kaikessa, rouva oli jopa ensimmäisinä kouluviikkoina saattamassa lapsia pysäkille. Sittemmin olen oppinut, että jos pienimmät lapseni katoavat, he löytyvät naapureilta. He ovat kuin vara-mummila pienemmille lapsille. Täällä asuessani olen ymmärtänyt sanonnan "koko kylä kasvattaa" merkityksen aivan eri tavalla, kuin kaupungissa asuessamme. Heiltä olemme saaneet myös sepelintuojista lähtien kaikki tiedot, jos jotakin on tarve tehdä. Vastavuoroisesti kiikutan heille leipomuksia ja tarjoudun lenkkiseuraksi - tai ehkäpä he tarjoutuvat minulle lenkkiseuraksi, kuka näistä ottaa selvää. Numerot on vaihdettu saatesanoilla jos apua tarvitsee, niin soittakaa.

Omavarainen elämä on parasta keväällä ja kesällä.

Näin ajattelin kun tätä postausta aloin kirjoittamaan. Kuitenkin ajatus harhaili rivien väleissä ja tajusin että itseasiassa kaikki vuodenajat ovat parasta. Talvikin, jolloin lumityöt ärsyttää tietyssä pisteessä ja kaikki toivoo jo kevään saapuvan. Koska talvella voi neuloa takan ääressä kaikille uutta villasukkaa, pipoa ja villapaitaa, suunnitella tulevaa kasvukautta ja opiskella uutta, on talvellakin siis tarkoituksensa. Itse tutkiskelen esimerkiksi instasta, mitä muut suunnittelevat kasvattavansa. Yleensä sieltä löytää hyviä vinkkejä tietyistä lajikkeista, jotka omalla kasvuvyöhykkeellä menestyvät ja täten voi välttyä mahdollisesti sudenkuopilta omalla pihalla. Samoin olen onnistunut sitä kautta löytämään muutamia kullanarvoisia remonttivinkkejä. Luen myös lehtiä ja kirjoja, selaan blogeja ja yritän muistaa kaikki uudet asiat joita haluan kokeilla.

Kesää ei kuitenkaan voita mikään, sillä sadon kerääminen omalta pihalta saa joka kerta hymyn huulille. Leivänpäällissalaatit voi käydä hakemassa aamupalapöytään yökkärissä tai syödä välipalan suoraan puskasta. Kuinka ihanaa! 

Parasta omavaraisessa tai omavaraisuuteen pyrkivässä elämässä on mielestäni kuitenkin uuden oppiminen, ehdottomasti, sillä samalla tulee entistä riippumattomammaksi muista, vaikka kaikkipa joskus apua tarvitsemme. Olen rakentanut kasvulaatikoita, remontoinut kotia, kasvattanut perheelle ruokaa. Opetellut hapanjuurileivontaa (siinä vielä täysin onnistumatta), säilönyt kurkkuja. Ompelen myös vaatteita, mutta mainittakoon että tämä on saanut alkunsa jo kauan ennen maalle muuttoa. Vaikka isommat lapset eivät enää käytä tekemiäni vaatteita, on silti ihana tehdä pienemmille toiveiden mukaista päälle puettavaa. Viimeisimpänä yritin isäni kanssa vaihtaa autoon apulaitteen hihnaa joka pamahti poikki. Tai sanotaanko, että olin innokas apuhenkilö. Jouduin kuitenkin nöyrtymään ja auto kävi ammattilaisen käsissä. Samalla selvisi ettei kotioloissa oltaisi saatu koko hihnaa vaihdettua, sillä auto piti nostaa yläilmoihin.

Toiseksi parasta omavaraistelussa on vuoden aikojen rytmien seuraamisen johdosta tapahtuva kiireettömyys. Ei ole kiire minnekään. Kylmät kuukaudet suunnitellaan, valmistaudutaan ja levätään, ainakin meillä joilla ei ole metsää hoidettavana. Lämpimät kuukaudet nautitaan ulkoilmasta tehden pihatöitä tai leväten, vaikka sitten riippumatossa tammen alla - koska ei ole kiire minnekään. Ainakin itselleni kiireettömyys on noussut tärkeäksi teemaksi viime kuukausina liiallisen stressin johdosta, enkä jaksaisi enää odottaa että lumi sulaa ja piha alkaa vihertämään. Luonnolla, tai puutarhan ja kasvimaan hoidolla on kuitenkin tutkitusti vaikutusta elimistöömme sekä stressitasoihimme ja tämän johdosta aion ensi kesänä todeta aina pihalla kyykkiessäni, että pidän huolta mielenterveydestäni. Jo kymmenen minuutin metsässä olo laskee sydämen sykettä ja vähentää stressiä - ajatella mitä kaikki mahdollinen pihalla vietetty aika tekeekään hyvinvoinnilleni. Ilman innostusta ruoan kasvattamisesta tuskin viettäisin yhtä paljon aikaa ulkona, joten haave omavaraisemmasta elämästä on ehdottomasti tuonut tiettyinä vuodenaikoina elämääni myös terveyden kannalta positiivisia asioita.

Olen sanonut sen monesti ääneen, että haluaisin olla haahuilija. Se ihminen joka haahuilee aamutakissa puutarhassa kahvikuppi kädessä. Se, joka käy kaupassa tukka sotkunutturalla, hymy huulilla. Haahuilijalla on myös kaikki maailman aika käytettäväksi itselleen tärkeiden asioiden tekemiseen, koska se tekee ihmisen onnelliseksi. Haahuilija on myös täysin ymmärtämättään omavarainen monessa suhteessa, sillä haahuilu on mahdollista vain oravanpyörästä irroittautuneille.

Tässäpä vielä linkit muiden #suuntanaomavaraisuus postauksiin

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraistelun-onnea

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2024

Tilliläntilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-onnea-vuodenajoista-ja-ihmisista-ymparillani/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2024.html

FInland urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-3-2024.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/03/maaliskuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/03/jo-vihertaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/03/puutarhanhoito-mukavampaa-yhdessa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-maaliskuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-3/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maasta-ja-maalaisista

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18221

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-3.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/03/elama-on-ihanaa-ainakin-valilla.html

Kasvuvyöhyke 4

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavarainen-elamantapa-ilonhetket-ja-nautinnot/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/runsauden-ilot-ihmeellinen-elama-ja-ihmiset/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/03/03/maaliskuu-2024