Kasvukausi 2024 käynnistyy

Niinpä. Pian on helmikuu ja ensimmäiset esikasvatusta vaativat kukat ja syötävät saa kylvää. Se onkin oma jännitysnäytelmänsä, sillä on oltava tarpeeksi lämmintä ja kosteaa. Harmi etten saa tähän liitettyä nauruani, kun sanon lämmintä. Meidän torpan sisälämpötila on tänä talvena ollut +10 ... +16- asteen välillä. Lämmintä on siis riittänyt. 

Mutta se kasvukausi, sehän käynnistyi omalta osaltani viikonloppuna siemeninventaariolla. Edellisvuosista oppineena olen ymmärtänyt, että aina kannattaa tarkistaa kotivarastot ennen siemenkaupoille suuntaamista. Muutoin voi käydä niin kuin itselleni ja huomasin että varastoista löytyi 5 (kyllä, viisi) siemenpussia korianteria. Olisin ymmärtänyt tämän basilikan kohdalla, jota meillä kuluu valkosipulin kaverina melkeinpä jo laittoman paljon. Mutta että korianteri. Ehkäpä korianteri on ollut alitajunnassani ja nyt se yrittää selkeästi viestiä, että kylvämällä kaiken pitää hankkia myös kuivuri, jonka hankkimista olen lykännyt ajatellen sen olevan taas yksi turha väline kaikkien muiden joukossa. Mistä näitä tietää.

Kirjasin tunnollisesti siemenpussit vihkoon, merkitsin päivämäärät vuoden tarkkuudella sekä sen, onko pussi avattu. Näin pysyn ehkä kärryillä siitä, mitä vielä pitää hankkia. Lisäksi jätin tilaa uusille hankinnoille, sillä itseni tuntien jotain tulee aina lisää.

Siemenhankintalistalla ovatkin vain :

• ruohosipuli
• erilaiset salaatit ja
• mansikka

Mansikan suhteen vielä pohdin, josko vain ostaisin taimet, sillä viime vuoden esikasvatuskaaos on vahvasti mielessäni. 

Kasvukauteen liittyy oleellisesti myös pelkkien siementen lisäksi kasvatusalustat. Löysin viime vuonna sellaisia "kiekkoja", joihin löräytetään vettä ja ne turpoavat. Yhden kerran kokemuksella hankin niitä syksyllä alesta lisää. Kiekot saa vanhoihin "pikkukasvareihin" loistavasti ja tilaakin säästyy. Sen lisäksi ne olivat oikeasti toimivia ja jokainen siemen iti, mitä kiekkoihin laittoi.

Uutena välineenä ajattelin hankkia soilblokkerin, joilla saa tehtyä omia kasvatuskuutioita. Koska kaikki on vähän aina välineurheilua, sillä miksi ei helpottaisi jotain asiaa jos se vaan on mahdollista (ja tarpeellista).

Ja kuten alussa mainitsin, tarvitaan myös lämpöä ja valoa. Meillä jälkimmäinen hoituu kasvivaloilla, mutta lämpö tuottaa tänä vuonna harmaita hiuksia. Ei ole hyödynnettävää lattialämmitystä ja talvi on kylmä. Se onkin saanut pohtimaan, mitä kaikkea on tarpeellista esikasvattaa ja mitä pystyy kylvämään suoraan. Ainakin avomaan kurkut ehtivät mainiosti suorakylvettyinä, kuten myös lehtikaali. Suurin osa haaveilemistani kukista on kuitenkin esikasvatettava ja se kieltämättä jännittää. Viime vuonna yksikään esikasvattamani kukka ei kukkinut, vaan kuoli juhannuksen tienoilla. 

Haluaisin kirjoittaa tähän listan, millä varmasti onnistut esikasvatuksessa. Mutta koska omalla kokemuksellani en joka kerta onnistu, listaan tähän sen millä olen itse onnistunut viemään esikasvatusta eteenpäin. 

• hyödynnä viinirypälerasiat minikasvihuoneina
• selvitä etukäteen, mitä pitää kylvää missäkin kuussa
• pidä kylvöt kosteana
• hanki kasvivalo(ja)
  
• älä aliarvioi lämmön vaikutusta
• kouli taimet, muista lannoitus
• älä siirrä taimia ulos liian aikaisin (joskus tuntuu että lämmin ei saavu koskaan, malta silti)

Kohti omavaraisempaa elämää

Torppamme sijaitsee kasvuvyohykkeellä 3, joten kaikki edellytykset erilaisille viljelmille olisi. Viereinen järvi ja isojen puiden varjostama piha tekee kuitenkin pihan oman mikroilmaston huomattavasti haastavammaksi. Aurinkoisia alueita on vähänlaisesti, etenkin sellaisia jonne aurinko paistaisi koko päivän. Lämpötila on aina muutamia asteita yleistä kylmempi, uskon tämän liittyvän juuri järveen ja torpan ja pihan sijaintiin.

Ensimmäisenä kesänä, jolloin torpassa asuttiin ei esikasvatus ollut mitenkään ajankohtaista. Oikeastaan mikään ruoan itsekasvattamiseen ei ollut ajankohtaista. Muutto tapahtui vapuksi 2021. Herneiden ystävänä kylvin tuolloin kuitenkin herneet ja ostin muutamat mansikan taimet. Vielä tuolloin omavaraisuus ei ollut tavoitelistallani vaan syötävän itsekasvattaminen oli lähinnä "kokeillaan mitä tästä tulee"- asteella. Kuitenkin jo syksyllä ajatukset olivat nyrjähtäneet oikeille urille ja halu kasvattaa mahdollisimman paljon syötävää itse oli valtaisa. Mikä mahtava fiilis olikaan kerätä omasta pihasta lautaselle syötävää.

Pihassa on jo entuudestaan  kolme omenapuuta: yksi tuottaa syötävää satoa, toisessa on paha muumiotauti ja kolmas on vielä nuori. Tämän lisäksi pihasta löytyy kaksi kriikunapuuta, luumupuu ja kirsikkapuu. Marjapensaita löytyy yhteensä 14: punaherukkaa mustaherukkaa, valkoherukka, karviaisia ja vadelmaa. Lisäksi raparperia löytyy yksi iso rypäs, sekä pari pienempää. Vadelmapensaita yritin lisätä vuonna 2022, mutta viime kesänä sain huomata että ne eivät olleet selvinneet talvesta.

Samana vuonna kasvatin laatikoissa avomaankurkkua, lehtikaalia, herneitä, erilaisia yrttejä, salaatteja, mansikkaa porkkanaa, ruusukaalia ja parsakaalia. Kaalit tosin menivät tuholaisten suihin ja totesin että vuoden tauko siitä hommasta tekee varmasti hyvää. Kurkuista tein maustekurkkuja ja marjat mehustettiin. Kaikki muu tuli syötyä sitä mukaa, kun satoa tuli. Pakastimeen sain muutaman raparperin varren, marjoja ja yrttejä. Tein valmiita "maustekuutioita" basilikasta, oliiviöljystä ja valkosipulista.

Avomaankurkkuja kypsyi päivittäin

Vuonna 2023 tavoitteena oli lisätä kurkun, herneen ja lehtikaalin satoa sekä kylvää pörriäisille kukkaniittyä. Niinpä. Kurkun esikasvatetut taimet kuolivat muutama viikko ulosviennistä ja huomasinkin että suorakylvö toimi niiden suhteen parhaiten. Kukkaniitty ei koskaan kukkinut ja kurkut olivat pallonmuotoisia hassuja ilmestyksiä sitten lopulta. Sipulit mätänivät paikoilleen ja yrtit katosivat mystisesti. Mikään esikasvattamani kukka ei kukkinut. Vain lehtikaali ja salaatit onnistuivat täydellisesti, saavutus sekin.

En tiedä oliko viime kasvukaudessa oikeasti jotain mystistä, vai oliko koko elämäntilanne viime vuoden niin levällään, ettei mihinkään kyennyt keskittymään täysillä. Kukatkin syötiin reikäisiksi. Lisäksi huhtikuussa alkaneet työt hieman vaikeuttivat päivän kulkua - olinhan ajatellut haahuilevani yökkärissä kahvikuppi kädessä pitkin pihaa koko kesän.

Reikiä ilmestyi joka kasviin, kukkaan ja pensaan lehteen

Käsitteenä omavaraisuus on mielestäni vaikea, sillä se pitää sisällään monta eri ulottuvuutta. Voit olla omavarainen ruoan suhteen, sähkön suhteen, veden suhteen, polttopuiden suhteen. Listaa voi jatkaa. Olen aiemmin ommellut lasten kaikki vaatteet ulkovaatteita lukuun ottamatta itse, tuolloin olimme omavaraisia vaatteiden suhteen, mutta emme materiaalien suhteen.

Mutta ruokaan liittyen omavaraisuuden termi on helppo tai ainakin helpompi: saat ruokaa omasta maasta, eikä sitä tarvitse hakea kaupasta. Sitten kun päästään hifistelyyn, voikin olla omavarainen siementen suhteen, mullan suhteen, lannoitteen suhteen yms. Toiset kasvattavat omiin tarpeisiin lampaita, kanoja tai lehmiä. 

Minulle omavaraisuus liittyy suuresti ruokaan, mutta laajemmin myös ajatukseen että pärjäämme perheenä torpassa ilman ulkomaailmaa. Tämän talven paukkupakkaset ja älyttömät sähkönhinnat ovat opettaneet, että ilman sähköä on tälläisenään mahdotonta pärjätä ja niinpä toivelistalla onkin agrekaatti sekä jonkinlainen latauspiste, jota hyödyntää sähkön ollessa kallista. Ruoan suhteen omavaraisuus pyörii vain kasvukauden ympärillä, sillä esimerkiksi perunan, porkkanan yms. varastointi on mahdotonta ilman puuttuvaa kellaria. Yrttejä tms. saa kyllä säilöttyä ja pakastettua, mutta omavaisuus on siitäkin vielä kaukana.

Unikot yrittivät kukkia kesällä 2023

Niinpä tavoitteeni vuoden 2024 kasvukautta ajatellen ovat:

•  lehtikaalin, kurkun ja sipulien lisääminen
•  syksyllä valkosipulin kylvö
•  marjapensaiden lisääminen
•  muumiotaudin taltuttaminen
•  kasvimaan laajentaminen
•  kukkaniityn onnistuminen
•  perennojen lisääminen
• omavaraisuuden lisääminen

Lisäksi haaveilen kasvihuoneesta, jotta esimerkiksi meillä paljon kuluvien paprikoiden ja tomaattien kasvattaminen onnistuisi. Tähän mennessä en ole koskaan siinä onnistunut taimea pidemmälle. Toinen haaveeni liittyy kanoihin, mutta on todella epätodennäköistä että se homma nytkähtäisi tänä vuonna ajatusta pidemmälle. Lisäksi tontin pienehkö koko asettaa myös omat haasteensa, ei ole hehtaareja hyödynnettävänä. 

Kolmas haave liittyy hapanjuurileivontaan ja sen onkin sen verran pitkä tarina, että se ansaitsee oman postauksensa.

Näillä mietteillä kohti kasvukautta 2024.

Vuodet eivät ole veljiä keskenään

En koskaan lue omia tekstejäni uudestaan julkaisun jälkeen. Se liittyy siihen, etten kestä huomata kaikkia virheitä, ajatuskatkoksia tai ylipäätänsä aiheeseen palaamista. Sosionomi opintojen aikana tästä on muodostunut paha tapa, tekee pahaa lukea jotain omaa.

Olen kirjoittanut kymmeniä blogipostauksia valmiiksi, mutta jättänyt ne julkaisematta. Kynnys kasvoi viikko ja kuukausi kuukaudelta, kunnes viikot vaihtuivat vuodeksi. Ja vähän ylikin. Luin kuitenkin edellisen julkaistun postaukseni uudestaan ja uudestaan. Miten solmussa asiat ovat olleetkaan loppuvuodesta 2022. Jotta päästään tähän päivään, otetaan pikakelauksena vuosi 2023.

Oliko vuosi 2023 helpompi ? Ei. Tuntuu että koko vuosi meni omituisessa sumussa, mikään syötävä ei kasvanut kesällä ja kaikki esikasvattamani taimet kuolivat. Kurkkuja ei tullut muutamaa pallon muotoista yksilöä enempää, basilika meni parempiin suihin. Muumiotauti levisi omenapuista kriikunoihin ja luumuihin. Parisuhde oli varmasti saman muumiotaudin kourissa, mutta porskutti omaan tahtiinsa kaiken härdellin keskellä. Avioero astui voimaan, mutta silti ilmeisesti toisesta luopuminen oli tuskaista sillä asumme edelleen samassa torpassa, yhdessä. 

Vaikka sain osakseni muutama vuosi sitten kuraa, jota en toivo kellekään, olen pystynyt näkemään sen taakse. Älkää odottako legendaarista "minussakin oli vikaa"- lausetta, sillä mikään vika ei muuta tehtyjä asioita tai tee niistä edelleenkään sen hyväksyttävämpiä. Ehkä siis vuonna 2023 kasvoin ihmisenä, kun kasvillisuus jätti kasvamatta. 

Mutta se omavaraisempi elämä. Tai sen tavoittelu oli kyllä laihoissa kantimissa viime kesänä. Marjat, raparperit yms tuottivat satoa lehtikaalin ja herneiden kanssa, mutta muuten sato jäi kyllä naurettavaksi. Voi olla, että muun elämän ollessa kuormittavaa, en samalla tavalla tiedostamattani jaksanut panostaa kasvimaahan. Lisäksi sadon säilöntä tuottaa edelleen haasteita, sillä kellaria ei ole. Ehkä tänä vuonna nikkarilaan ilmestyy mahdollisuus esimerkiksi perunoiden ja omenien varastointiin.

Vuosi 2024 käynnistyi 18 päivää sitten. Tuntuu että ne kaikki 18 päivää ovat olleet intoa täynnä ja olen pystynyt keskittymään hetkeen. Sillä innolla ja toiveikkuudella on hyvä jatkaa vuotta.