Ihan vaan Tiia

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

(Omavarainen) Elämä ja ihmiset ovat ihania!

Tämä kirjoitus on osa Suuntana omavaraisuus- sarjaa. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden omavaraistelijoiden blogeihin.

Postauksia ja bloggaajia löydät instasta hästagillä #suuntanaomavaraisuus.
Tarkoituksena on, että joka kuun ensimmäinen sunnuntai klo 9 päräytetään eetteriin omalla aiheella rajattu postaus omavaraisuuteen liittyen. Omavaraistelijoita löytyy melkeinpä joka kasvuvuohykkeeltä ja www.tsajut.fi (Satu) ja www.korkeala.fi (Heikki) koordinoivat hommaa eteenpäin vuosien kokemuksella. Maaliskuun aiheena on tuoda esiin jokin iloa tuova asia omassa yhteisössä, kylässä tai muussa - ihminen, tapa, toiminta tai hetki joka saa hymyn huulille!

(Omavarainen) Elämä ja ihmiset ovat ihania - #suuntanaomavaraisuus postaus maaliskuu 2024

En koe, että kuulun vielä niinkään mihinkään yhteisöön omavaraisuuden osalta, sillä kaikki tutut ja vähän tuntemattomammat omavaraistelijat asuvat pidemmän matkan päässä - toisaalta yhteisö on sekin. Tuosta yhteisöstä olen hyvin lyhyessä ajassa oppinut sen, että kaikki on mahdollista jos vain vähän jaksaa nähdä vaivaa. Se onkin mielestäni omavaraisesta elämästä kiinnostuneiden ihmisten supervoima - luoda uskoa muihin kanssamielisiin ja tarvittaessa auttaa matkalla.

Ajattelin ennen maalle muuttoa, miten ihanaa on kun saa olla omassa rauhassa, yksin. Tähän vaikutti kerrostaloasumisen aikana syntynyt pelko siitä, että kaikki äänet kuuluu toisiin asuntoihin ja pikku hiljaa kaikesta valitettiinkin - lasten äänistä kun koronasulku ensimmäisen kerran iskettiin eetteriin. Silloin, kun kaikkien tuli pysyä kotona, koulut suljettiin ja työpaikat hiljeni. Eipä se ollut enää elämää, käskeä lasten olla hiljaa aamusta iltaan ja pelätä koska oman elämän normaalit äänet saavat toisissa aikaan ärsytyksen.

Maalle muuton jälkeen sitä on oppinut ajattelemaan naapureista hieman eri tavalla, onneksi. Ensimmäisinä kuukausina minut paljasjalkaisena helsinkiläisenä yllätti muiden ihmisten hymyt, jutulle jääminen lenkillä. En toki väitä, etteikö helsinkiläiset katsoisi toisiaan hymyillen silmiin aina ohi kävellessä tai kylänraitilla tavatessa, mutta... Ehkä siinä lausahduksessa on jotain perää, että maalla on mukavaa. Muistan kuinka ensimmäisten viikkojen aikana eräs naapurimme tuli ovelle ja toivotti tervetulleiksi kylälle. Miten mahtavaa, ajattelin. Hän on kirjoittanut kirjan kylämme historiasta ja olihan se pakko heti tuolloin ostaa. Siitä oli jopa hyötyä sosionomiopinnoissa - uskokaa tai älkää. Tai kuinka polttopuita tuonut kyläläinen toivotti tervetulleeksi kylälle. Pieniä asioita, mutta valtava merkitys juuri paikkakunnalle muuttaneelle.

Hieman harmittaa, ettei juuri muihin ole kylällä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tutustunut, sillä joskus sitä kaipaisi ihan vain juttu tai lenkkiseuraa. Mehumaijaa on kuitenkin lainattu! Toisaalta introvertti sisälläni viihtyy myös ilman tiivistä yhteisöä. Ei ehkä olla päästy aivan "sisäpiiriin", sillä ollaan muualta tulleita, tästäkin muut muualta tulleet ovat varmasti eri mieltä ja se heille suotakoon. Olen kuullut myös villiä huhua, että kylällä aina autetaan muita, mutta sattuneesta syystä tämä on vielä jäänyt kokematta.

Kylällämme toimii myös seurantalo, mutta ilmeisesti sen aktiiviset päivät ovat takanapäin. Tai ainakaan tapahtumat eivät ole saavuttaneet kaikkia potentiaalisia kävijöitä. Siellähän voisi järjestää jos jonkinmoista tapahtumaa ja workshoppia.. Juuri sellaista tekemistä jossa pääsisi tutustumaan muihin ja härväämään kaikenlaista mielenkiintoista.

Lähinaapurimme ovat kuitenkin aivan timanttia. Tarjosivat heti apuaan vaatimattomasti kaikessa, rouva oli jopa ensimmäisinä kouluviikkoina saattamassa lapsia pysäkille. Sittemmin olen oppinut, että jos pienimmät lapseni katoavat, he löytyvät naapureilta. He ovat kuin vara-mummila pienemmille lapsille. Täällä asuessani olen ymmärtänyt sanonnan "koko kylä kasvattaa" merkityksen aivan eri tavalla, kuin kaupungissa asuessamme. Heiltä olemme saaneet myös sepelintuojista lähtien kaikki tiedot, jos jotakin on tarve tehdä. Vastavuoroisesti kiikutan heille leipomuksia ja tarjoudun lenkkiseuraksi - tai ehkäpä he tarjoutuvat minulle lenkkiseuraksi, kuka näistä ottaa selvää. Numerot on vaihdettu saatesanoilla jos apua tarvitsee, niin soittakaa.

Omavarainen elämä on parasta keväällä ja kesällä.

Näin ajattelin kun tätä postausta aloin kirjoittamaan. Kuitenkin ajatus harhaili rivien väleissä ja tajusin että itseasiassa kaikki vuodenajat ovat parasta. Talvikin, jolloin lumityöt ärsyttää tietyssä pisteessä ja kaikki toivoo jo kevään saapuvan. Koska talvella voi neuloa takan ääressä kaikille uutta villasukkaa, pipoa ja villapaitaa, suunnitella tulevaa kasvukautta ja opiskella uutta, on talvellakin siis tarkoituksensa. Itse tutkiskelen esimerkiksi instasta, mitä muut suunnittelevat kasvattavansa. Yleensä sieltä löytää hyviä vinkkejä tietyistä lajikkeista, jotka omalla kasvuvyöhykkeellä menestyvät ja täten voi välttyä mahdollisesti sudenkuopilta omalla pihalla. Samoin olen onnistunut sitä kautta löytämään muutamia kullanarvoisia remonttivinkkejä. Luen myös lehtiä ja kirjoja, selaan blogeja ja yritän muistaa kaikki uudet asiat joita haluan kokeilla.

Kesää ei kuitenkaan voita mikään, sillä sadon kerääminen omalta pihalta saa joka kerta hymyn huulille. Leivänpäällissalaatit voi käydä hakemassa aamupalapöytään yökkärissä tai syödä välipalan suoraan puskasta. Kuinka ihanaa!

Parasta omavaraisessa tai omavaraisuuteen pyrkivässä elämässä on mielestäni kuitenkin uuden oppiminen, ehdottomasti, sillä samalla tulee entistä riippumattomammaksi muista, vaikka kaikkipa joskus apua tarvitsemme. Olen rakentanut kasvulaatikoita, remontoinut kotia, kasvattanut perheelle ruokaa. Opetellut hapanjuurileivontaa (siinä vielä täysin onnistumatta), säilönyt kurkkuja. Ompelen myös vaatteita, mutta mainittakoon että tämä on saanut alkunsa jo kauan ennen maalle muuttoa. Vaikka isommat lapset eivät enää käytä tekemiäni vaatteita, on silti ihana tehdä pienemmille toiveiden mukaista päälle puettavaa. Viimeisimpänä yritin isäni kanssa vaihtaa autoon apulaitteen hihnaa joka pamahti poikki. Tai sanotaanko, että olin innokas apuhenkilö. Jouduin kuitenkin nöyrtymään ja auto kävi ammattilaisen käsissä. Samalla selvisi ettei kotioloissa oltaisi saatu koko hihnaa vaihdettua, sillä auto piti nostaa yläilmoihin.

Toiseksi parasta omavaraistelussa on vuoden aikojen rytmien seuraamisen johdosta tapahtuva kiireettömyys. Ei ole kiire minnekään. Kylmät kuukaudet suunnitellaan, valmistaudutaan ja levätään, ainakin meillä joilla ei ole metsää hoidettavana. Lämpimät kuukaudet nautitaan ulkoilmasta tehden pihatöitä tai leväten, vaikka sitten riippumatossa tammen alla - koska ei ole kiire minnekään. Ainakin itselleni kiireettömyys on noussut tärkeäksi teemaksi viime kuukausina liiallisen stressin johdosta, enkä jaksaisi enää odottaa että lumi sulaa ja piha alkaa vihertämään. Luonnolla, tai puutarhan ja kasvimaan hoidolla on kuitenkin tutkitusti vaikutusta elimistöömme sekä stressitasoihimme ja tämän johdosta aion ensi kesänä todeta aina pihalla kyykkiessäni, että pidän huolta mielenterveydestäni. Jo kymmenen minuutin metsässä olo laskee sydämen sykettä ja vähentää stressiä - ajatella mitä kaikki mahdollinen pihalla vietetty aika tekeekään hyvinvoinnilleni. Ilman innostusta ruoan kasvattamisesta tuskin viettäisin yhtä paljon aikaa ulkona, joten haave omavaraisemmasta elämästä on ehdottomasti tuonut tiettyinä vuodenaikoina elämääni myös terveyden kannalta positiivisia asioita.

Olen sanonut sen monesti ääneen, että haluaisin olla haahuilija. Se ihminen joka haahuilee aamutakissa puutarhassa kahvikuppi kädessä. Se, joka käy kaupassa tukka sotkunutturalla, hymy huulilla. Haahuilijalla on myös kaikki maailman aika käytettäväksi itselleen tärkeiden asioiden tekemiseen, koska se tekee ihmisen onnelliseksi. Haahuilija on myös täysin ymmärtämättään omavarainen monessa suhteessa, sillä haahuilu on mahdollista vain oravanpyörästä irroittautuneille.

Tässäpä vielä linkit muiden #suuntanaomavaraisuus postauksiin

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Vinkkejä omavaraisempaan elämään

Tämä kirjoitus on osa Suuntana omavaraisuus- sarjaa. Kirjoituksen lopusta löydät linkit muiden omavaraistelijoiden blogeihin.

Hyppään mukaan #suuntanaomavaraisuus porukkaan näin helmikuusta 2024. Kun pyydettiin, oli tietenkin pakko hyödyntää mahdollisuus kirjoittaa itseä kiinnostavasta aiheesta, vaikka kohdallani voidaan puhua vasta sinne päin matkasta. Koska omavaraisuus on pyrkimystä riippumattomuuteen, koen että olen tai olemme perheenä tällä hetkellä matkalla kohti omavaraisempaa elämää, emme omavaraisia. Täyteen omavaraisuuteen en tähtää, eikä se sellaisenaan olisi edes mahdollista, omasta mielestäni. Niinpä maalle muuton myötä olen asiaa sen enempää ajattelematta pyrkinyt omavaraistelemaan.

Postauksia ja bloggaajia löydät instasta hästagillä #suuntanaomavaraisuus.

Tarkoituksena on, että joka kuun ensimmäinen sunnuntai klo 9 päräytetään eetteriin omalla aiheella rajattu postaus omavaraisuuteen liittyen. Omavaraistelijoita löytyy melkeinpä joka kasvuvuohykkeeltä ja www.tsajut.fi (Satu) ja www.korkeala.fi (Heikki) koordinoivat hommaa eteenpäin vuosien kokemuksella. Helmikuun aiheena on vinkit omavaraisempaan elämään - innolla odotan myös muiden vinkkejä!

Vinkit omavaraisempaan elämään - #suuntanaomavaraisuus postaus helmikuu 2024

Maalle muutettuamme ensimmäinen kesä meni erilaisia lannoitteita kaupasta kuskaten, sillä halusin tottakai varmistaa että marjapensaat tuottavat satoa sekä viimetingassa laitetut herneet onnistuisivat. Jo ensimmäisenä kesänä muuton jälkeen iski kipinä ruoan kasvattamisesta itse ja siitä koko omavaraisuusajattelu sai alkunsa. Tankkasin itseeni tietoa pihan ja kasvimaan hoidosta ja jokaisessa sivulauseessa mainittiin lannoitus. Tottakai kasvimaata, kukkia ja marjapensaita tulee lannoittaa, mutta lannoitteet löytyvät usein jokaisen keittiöstä valmiina. Tai tuhkapöntöstä. Nyt pian kolme vuotta täällä asuneena alan olla perillä pihan elämästä ja laajempi suunnittelu alkaa olla ajankohtaista. Oma mielenkiintoni omavaraisuutta ajatellen on ehdottomasti ruokaan liittyen kasvimaa ja pihan muut satoa tuottavat puut ja pensaat.

Siispä tässä vinkkini ruoan kasvattamiseen ja puutarhaan/pihaan liittyen omavaraisuus ajattelu edellä (jotka osa on testattu kantapään kautta).

1. Kananmunankuoret

Meillä kuluu kausittain paljon kananmunia ja aiemmin kuoret menivät biojätteeseen. Kuoret kannattaa kuitenkin säästää ja murskata ilmaiseksi lannoitteeksi. Kananmunan kuoret sisältävät runsaasti kalsiumia, jota kasvit tarvitsevat mm. kuljettaakseen muita ravinteita kasvissa. Kananmunan kuoret sopivat murskattuina/jauhettuina lannoitteeksi esimerkiksi tomaateille ja muille puuvartisille. Itse olen puutarhanhoidossa sellainen "no, kokeillaan"-tyyppi ja olenkin antanut mursketta ihan kaikille kasveille silmämääräisesti sopivasti kerran kasvukaudessa mitään mittailematta. Mikäli maa on liian hapan, lisäämällä kalsiumia (eli munakuoria) saadaan maaperän happamuutta taitettua. Maaperän pH-arvo kannattaa mitata, mikäli epäilee maan olevan liian hapan, ennen mittavampia kalkki- tai kalsium lisäyksiä.

Olen myös kuullut itseäni kokeneemmilta, että kananmunankuoria voi ripotella rouheampina palasina estämään etanoiden ja muiden tuholaisten pääsyn kasvimaalle, sillä terävät kuorenreunat estävät kulkemisen. Samoin kuoria voi sekoittaa esimerkiksi uuden kasvulaatikon tai penkin kasvualustan sekaan.

Kananmunista johtuvaa tai ei, ainakin marjapensaat ovat nauttineet kuorijauheesta sadosta päätellen.

2. Kahvinpurut

Mistä lie tapa saanut alkunsa, mutta kananmunankuorien tavoin heitän keväisin etenkin perennoille purut. Kahvia keitetään päivittäin ja olen välillä säästänyt puruja isoon kannelliseen lasipurkkiin. On kuitenkin tärkeää varmistaa, ettei purut ole märkiä purkkiin siirrettäessä sillä ne homehtuvat helposti.

Tänä vuonna kokeilin puruja esikasvatuksessa ja sekoitin pienen määrän mullan sekaan, sillä se kuulemma parantaa kasvualustan koostumusta. Nähtäväksi siis jää, oliko tästä mitään hyötyä.

Kerran kuukaudessa valutan kertaalleen keitettyjen purujen läpi kasteluveden huonekasveille, sekä kesäisin kasvimaan kasteluveteen. Lehdet ovat olleet isompia ja vihreämpiä, mutta en pysty tieteellisesti todistamaan näiden yhteyttä toisiinsa, mutta muistan jo mummoni tehneen samaa. Kahvinpurut sisältävät runsaasti fosforia, typpeä, mineraaleja sekä kaliumia.

3. Tuhka

Koska torppamme lämpiää puulla, syntyy myös paljon tuhkaa. Tuhkaa voi käyttää lannoitteena mm. marjapensaille, hedelmäpuille, salaatille, tomaatille, sipuleille ja kaaleille. Itse heitän tuhkat keväisin pensaiden ja puiden juurelle ajatellen sen sulattavan lumet nopeammin, mutta kasvit hyötyvät myös mm. tuhkan sisältämästä kaliumista, kalsiumista ja fosforista. Oikeaoppisesti tuhka tulisi lisätä kasveille vasta lumen sulamisen jälkeen, sillä fosfori rehevöittää vesistöjä (sulamisvedet kuljettavat fosforin vesistöihin). Tässä on itsellä parantamisen varaa siis.

Lähde: https://hyotykasviyhdistys.fi

4. Biojätteet kompostiin ja kasvimaalle

Kuuden hengen perheessä biojätettä syntyy. Kahvinpurut, hedelmänkuoret jne. Biojäte kerätään keittiössä, tyhjennetään ulkona biojäteastiaan ja käytetään mullan seassa keväällä. Kiertotaloutta parhaimmillaan.

Ruoan itsekasvattamiseen liittyy myös oleellisesti esikasvatus. Esikasvatus aloitetaan yleensä jo helmikuussa kasvatettavasta riippuen ja se jatkuu läpi kevään kunnes taimet voidaan siirtää ulos. Kauppojen hyllyt ovatkin näin helmikuussa jo täynnä siemenpusseja, kasvualustoja ja minikasvihuoneita - mutta tarvitaanko niitä kaikkia?

5. Esikasvatus

Siemeniä tottakai tarvitaan, mikäli aikoo mitään kasvattaa. Siemeniä voi kuitenkin kerätä niin kukista kuin kasveistakin ja hyödyntää ne seuraavana vuonna. Muistan lukeneeni, että keräämällä omalta kasvimaalta siemeniä saa vuosien saatossa juuri oman pihan kasvuolosuhteisiin kouliintuneita kasveja. Siementen keräämisessä tulee kuitenkin huomioida, että kerää vain terveistä kasveista siemenet talteen. Itse keräsin siemeniä viime syksynä vain kukista ja säilöin ne valkaisemattomiin suodatinpusseihin kuivatuksen jälkeen. Pussit kannattaa muistaa nimikoida, ellei halua yllättyä allekirjoittaneen tavoin.

Unikoista keräsin siemenet talteen

Esikasvatusta ajatellen minikasvareita ei myöskään tarvitse välttämättä ostaa, sillä tomaatti- ja viinirypälerasiat voi hyödyntää kasvihuoneina esikasvatuksessa. Kansi kiinni, ikkunalaudalle ja lämpö ja kosteus säilyy kuin itsestään. Testattu ja toimii, kunhan muistaa että pohjassa on reikiä joista vesi saattaa valua pitkin lattioita... Ne kannattaa teipata kiinni. Instassa tuli myös vastaan video (jota en tietenkään tallentanut) jossa rasian pohjaan tehtiin vielä enemmän reikiä, jotta jotta vedet valuvat pois. Sisällä esikasvatusta tehden olen kuitenkin teipannut reiät kiinni.

Kasvualustat. Oh my god. On brikettiä, brakettia, taimimultaa, yrttimultaa, kylvömultaa, kuppia ja kappia. On myös soilblokkeri, jolla saa tehtyä omasta kasvualustasekoitteestaan sopivia multapaakkuja siemenille. Ostin soilblokkerin tänä vuonna pitkän pohdinnan jälkeen, enkä usko että enää palaan muiden pariin. Sen lisäksi että saa mieleisensä multaseoksen, tällä säästää myös tilaa, sillä esikasvatusta varten ikkunalaudat ja pöytien aurinkoiset osat ovat pahasti ruuhkautuneet erilaisista purkeista ja purnukoista.

Tarvitseeko kaikkea esikasvattaa ? Kyllä ja ei. Viime kevään taimimurheiden keskellä sisuunnuin ja kylvin avomaankurkkua suoraan maahan, taimien kuollessa ulos siirron jälkeen. Onnistui, vaikka siemenpussin kyljessä mainitaan esikasvatus. Lehtikaalit ehtivät myös hyvin suorakylvönä. En myöskään aina jaksa noudattaa pussin kyljessä olevaa riviväliä, koulimisen yhteydessä voi sitten antaa vähän enemmän tilaa taimille. Etenkin, kun kaikki siemenet ei aina idä.

Esikasvatettuja taimia ei myöskään kannata siirtää ulos liian aikaisin, sillä noh. Ne kuolee. Kaikki. Ja sitten harmittaa. Jos käytössä on kasvihuone, se saattaa pelastaa. Itselläni ei ollut.

Ja koska haaveilen myös hieman helpommasta elämästä, valitsen mieluummin kukkia jotka voi suorakylvää esikasvatuksen sijaan.

6. Mieti mitä oikeasti tarvitset

Kokemuksesta tiedän, että kun kerran pääsee kasvimaalle hulluttelemaan ei paluuta ole. Itse ainakin halusin kokeilla vaatimattomasti kaiken kasvattamista, sen enempää ajattelematta mitä tarvitsen. Jos et syö kyssäkaalia, ei sitä varmasti kannata myöskään kasvattaa. Niinpä sen pohtiminen etukäteen, mitä ja kuinka paljon tarvitsee on paikallaan.

Meidän kasvimaalla kasvaa tästä syystä paljon ainakin lehtikaalia, basilikaa, tilliä, persiljaa, herneitä, ruohosipulia ja kurkkua. Näiden lisäksi löytyy mansikkaa, raparperia ja herukoita, joista kaikista saa maailman parhainta mehua. Tänä kesänä annan perunoille mahdollisuuden ja syksyllä muistan laittaa valkosipulit maahan (nyt ne jäi keittiön tasolle). Lehtikaalit ja yrtit menee "pihalta pannulle" ja osa pakkaseen, mistä niitä sitten riittää ehkä hyvällä tuurilla helmikuulle. Kurkut säilötään, mutta sato on ollut vielä niin pientä että sillä on pärjätty ehkä kuukausi.

7. Kasvulaatikot

Jokainen on varmasti nähnyt kaupoissa lavankauluksia, joita kasvulaatikkoina myydään. Olen iso fani niiden helppouden vuoksi. Laatikko maahan, pahvia, risuja, lehtikompostia ja puunpurua pohjalle, mullat ja kompostit päälle ja valmista tuli. Keväällä kääntö ja kompostin lisäys ja taas ollaan valmiina seuraavaan kasvukauteen. Nämä sopivat myös omaan pihaan, jossa ei ole hehtaareja viljelyalaa.

Laatikot on kuitenkin helppo valmistaa myös itse - niistä lavoista. Näin saa juuri sen kokoisia, kuin itse haluaa ja usein vielä ilmaiseksi, sillä kuka nyt omalle työlleen hintaa laskee. Itse tein toissa kesänä laatikoita ja nyt keväällä olisi tarkoitus jatkaa, sillä kasvualaa on tarkoitus kasvattaa.

8. Uskalla aloittaa

Tämä pätee elämässä toki moneen muuhunkin asiaan, mutta kohti omavaraisempaa elämää on helppo mennä pienillä teoilla eivätkä kaikki liity vain ravitsemukseen. Kukaan ei pysty kertaheitolla varmastikaan muuttamaan omaa elämäänsä täysin omavaraiseksi, enkä usko että se tällaisenaan on välttämättä nyky yhteiskunnassa täysin mahdollistakaan.

Mieti, mitä tarvitset ja tee suunnitelma jota lähdet toteuttamaan, ilman painetta onnistumisesta. Olkoon se sitten kasvimaa, neulominen, sähkön tuottaminen itse (paneelit), polttopuiden suhteen omavaraisuuden kasvattaminen, hapanjuurileivonnan aloittaminen tai mikä tahansa vesiautomaatin korjauksesta alkaen. Ilman uskallusta aloittaa ei pääse edes matkalle. Ja matkahan se on tunnetusti tärkein. Voin antaa vertaistukea kaikille: kantapään kautta on tullut monta asiaa opittua.

Itselläni polku, kuten aiemminkin sanottu, on vielä täysin alussa näin pian kolme vuotta maalla asuneena. Parhaimmillaan omavaraisuus ei vaadi kalliita hankintoja, mutta viitseliäisyyttä ja periksiantamattomuutta. Toisaalta taas riippumattomuus voi vaatia tietynlaista irtaantumista, joka vaatii alkuinvestointeja, maksaen itsensä myöhemmin takaisin. Iso osa omavaraisesta elämästä liittyy omalla kohdallani kuitenkin sitkun muuttamiseksi nytkuksi.

Ja sitten ne linkit muiden omavaraistelijoiden helmikuun kirjoituksiin

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/tavoitteena-taloudellinen-riippumattomuus?

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/mita-omavaraisuustavoite-on-opettanut-suuntana-omavaraisuus-helmikuu-2024

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-nikseja-ja-kuulumisia

Apilan kukka https://apilankukka.fi/umpiointi/

Kasvuvyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/02/helmikuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-yhteiskirjoitus-2.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/02/mita-loytyy.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/02/toimiva-komposti-varmistaa-sadon.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/02/suuntana-omavaraisuus-2024-helmikuu.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/02/suuntana-omavaraisuus-helmikuu-2024.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-2/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18117

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/02/helmikuun-yhteispostaus.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/02/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-2-niksit.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kotivaraelon-kiintopisteet

Purolan kyläkoulu https://purolankylakoulu1933.blogspot.com/2024/02/helmikuu-2024-omavaraisuus-blogeissa.html

Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/02/vinkkeja-omavaraisempaan-elamaan.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2024-niksi-omavarisuuteen

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisempaa-elamaa/

Kasvuvyöhyke 6

Farm escape https://farmescape.fi/omavaraisempi-elama-riippumattomuus-ja-vapaus

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/02/04/helmikuu-2024-pienet-teot/

perjantai 19. tammikuuta 2024

Kasvukausi 2024 käynnistyy

Niinpä. Pian on helmikuu ja ensimmäiset esikasvatusta vaativat kukat ja syötävät saa kylvää. Se onkin oma jännitysnäytelmänsä, sillä on oltava tarpeeksi lämmintä ja kosteaa. Harmi etten saa tähän liitettyä nauruani, kun sanon lämmintä. Meidän torpan sisälämpötila on tänä talvena ollut +10 ... +16- asteen välillä. Lämmintä on siis riittänyt.

Mutta se kasvukausi, sehän käynnistyi omalta osaltani viikonloppuna siemeninventaariolla. Edellisvuosista oppineena olen ymmärtänyt, että aina kannattaa tarkistaa kotivarastot ennen siemenkaupoille suuntaamista. Muutoin voi käydä niin kuin itselleni ja huomasin että varastoista löytyi 5 (kyllä, viisi) siemenpussia korianteria. Olisin ymmärtänyt tämän basilikan kohdalla, jota meillä kuluu valkosipulin kaverina melkeinpä jo laittoman paljon. Mutta että korianteri. Ehkäpä korianteri on ollut alitajunnassani ja nyt se yrittää selkeästi viestiä, että kylvämällä kaiken pitää hankkia myös kuivuri, jonka hankkimista olen lykännyt ajatellen sen olevan taas yksi turha väline kaikkien muiden joukossa. Mistä näitä tietää.

Kirjasin tunnollisesti siemenpussit vihkoon, merkitsin päivämäärät vuoden tarkkuudella sekä sen, onko pussi avattu. Näin pysyn ehkä kärryillä siitä, mitä vielä pitää hankkia. Lisäksi jätin tilaa uusille hankinnoille, sillä itseni tuntien jotain tulee aina lisää.

Siemenhankintalistalla ovatkin vain :

ruohosipuli
erilaiset salaatit ja
mansikka

Mansikan suhteen vielä pohdin, josko vain ostaisin taimet, sillä viime vuoden esikasvatuskaaos on vahvasti mielessäni.

Kasvukauteen liittyy oleellisesti myös pelkkien siementen lisäksi kasvatusalustat. Löysin viime vuonna sellaisia "kiekkoja", joihin löräytetään vettä ja ne turpoavat. Yhden kerran kokemuksella hankin niitä syksyllä alesta lisää. Kiekot saa vanhoihin "pikkukasvareihin" loistavasti ja tilaakin säästyy. Sen lisäksi ne olivat oikeasti toimivia ja jokainen siemen iti, mitä kiekkoihin laittoi.

Uutena välineenä ajattelin hankkia soilblokkerin, joilla saa tehtyä omia kasvatuskuutioita. Koska kaikki on vähän aina välineurheilua, sillä miksi ei helpottaisi jotain asiaa jos se vaan on mahdollista (ja tarpeellista).

Ja kuten alussa mainitsin, tarvitaan myös lämpöä ja valoa. Meillä jälkimmäinen hoituu kasvivaloilla, mutta lämpö tuottaa tänä vuonna harmaita hiuksia. Ei ole hyödynnettävää lattialämmitystä ja talvi on kylmä. Se onkin saanut pohtimaan, mitä kaikkea on tarpeellista esikasvattaa ja mitä pystyy kylvämään suoraan. Ainakin avomaan kurkut ehtivät mainiosti suorakylvettyinä, kuten myös lehtikaali. Suurin osa haaveilemistani kukista on kuitenkin esikasvatettava ja se kieltämättä jännittää. Viime vuonna yksikään esikasvattamani kukka ei kukkinut, vaan kuoli juhannuksen tienoilla.

Haluaisin kirjoittaa tähän listan, millä varmasti onnistut esikasvatuksessa. Mutta koska omalla kokemuksellani en joka kerta onnistu, listaan tähän sen millä olen itse onnistunut viemään esikasvatusta eteenpäin.

hyödynnä viinirypälerasiat minikasvihuoneina
selvitä etukäteen, mitä pitää kylvää missäkin kuussa
pidä kylvöt kosteana
hanki kasvivalo(ja)
älä aliarvioi lämmön vaikutusta
kouli taimet, muista lannoitus
älä siirrä taimia ulos liian aikaisin (joskus tuntuu että lämmin ei saavu koskaan, malta silti)

torstai 18. tammikuuta 2024

Kohti omavaraisempaa elämää

Torppamme sijaitsee kasvuvyohykkeellä 3, joten kaikki edellytykset erilaisille viljelmille olisi. Viereinen järvi ja isojen puiden varjostama piha tekee kuitenkin pihan oman mikroilmaston huomattavasti haastavammaksi. Aurinkoisia alueita on vähänlaisesti, etenkin sellaisia jonne aurinko paistaisi koko päivän. Lämpötila on aina muutamia asteita yleistä kylmempi, uskon tämän liittyvän juuri järveen ja torpan ja pihan sijaintiin.

Ensimmäisenä kesänä, jolloin torpassa asuttiin ei esikasvatus ollut mitenkään ajankohtaista. Oikeastaan mikään ruoan itsekasvattamiseen ei ollut ajankohtaista. Muutto tapahtui vapuksi 2021. Herneiden ystävänä kylvin tuolloin kuitenkin herneet ja ostin muutamat mansikan taimet. Vielä tuolloin omavaraisuus ei ollut tavoitelistallani vaan syötävän itsekasvattaminen oli lähinnä "kokeillaan mitä tästä tulee"- asteella. Kuitenkin jo syksyllä ajatukset olivat nyrjähtäneet oikeille urille ja halu kasvattaa mahdollisimman paljon syötävää itse oli valtaisa. Mikä mahtava fiilis olikaan kerätä omasta pihasta lautaselle syötävää.

Pihassa on jo entuudestaan kolme omenapuuta: yksi tuottaa syötävää satoa, toisessa on paha muumiotauti ja kolmas on vielä nuori. Tämän lisäksi pihasta löytyy kaksi kriikunapuuta, luumupuu ja kirsikkapuu. Marjapensaita löytyy yhteensä 14: punaherukkaa mustaherukkaa, valkoherukka, karviaisia ja vadelmaa. Lisäksi raparperia löytyy yksi iso rypäs, sekä pari pienempää. Vadelmapensaita yritin lisätä vuonna 2022, mutta viime kesänä sain huomata että ne eivät olleet selvinneet talvesta.

Samana vuonna kasvatin laatikoissa avomaankurkkua, lehtikaalia, herneitä, erilaisia yrttejä, salaatteja, mansikkaa porkkanaa, ruusukaalia ja parsakaalia. Kaalit tosin menivät tuholaisten suihin ja totesin että vuoden tauko siitä hommasta tekee varmasti hyvää. Kurkuista tein maustekurkkuja ja marjat mehustettiin. Kaikki muu tuli syötyä sitä mukaa, kun satoa tuli. Pakastimeen sain muutaman raparperin varren, marjoja ja yrttejä. Tein valmiita "maustekuutioita" basilikasta, oliiviöljystä ja valkosipulista.

Avomaankurkkuja kypsyi päivittäin

Vuonna 2023 tavoitteena oli lisätä kurkun, herneen ja lehtikaalin satoa sekä kylvää pörriäisille kukkaniittyä. Niinpä. Kurkun esikasvatetut taimet kuolivat muutama viikko ulosviennistä ja huomasinkin että suorakylvö toimi niiden suhteen parhaiten. Kukkaniitty ei koskaan kukkinut ja kurkut olivat pallonmuotoisia hassuja ilmestyksiä sitten lopulta. Sipulit mätänivät paikoilleen ja yrtit katosivat mystisesti. Mikään esikasvattamani kukka ei kukkinut. Vain lehtikaali ja salaatit onnistuivat täydellisesti, saavutus sekin.

En tiedä oliko viime kasvukaudessa oikeasti jotain mystistä, vai oliko koko elämäntilanne viime vuoden niin levällään, ettei mihinkään kyennyt keskittymään täysillä. Kukatkin syötiin reikäisiksi. Lisäksi huhtikuussa alkaneet työt hieman vaikeuttivat päivän kulkua - olinhan ajatellut haahuilevani yökkärissä kahvikuppi kädessä pitkin pihaa koko kesän.

Reikiä ilmestyi joka kasviin, kukkaan ja pensaan lehteen

Käsitteenä omavaraisuus on mielestäni vaikea, sillä se pitää sisällään monta eri ulottuvuutta. Voit olla omavarainen ruoan suhteen, sähkön suhteen, veden suhteen, polttopuiden suhteen. Listaa voi jatkaa. Olen aiemmin ommellut lasten kaikki vaatteet ulkovaatteita lukuun ottamatta itse, tuolloin olimme omavaraisia vaatteiden suhteen, mutta emme materiaalien suhteen.

Mutta ruokaan liittyen omavaraisuuden termi on helppo tai ainakin helpompi: saat ruokaa omasta maasta, eikä sitä tarvitse hakea kaupasta. Sitten kun päästään hifistelyyn, voikin olla omavarainen siementen suhteen, mullan suhteen, lannoitteen suhteen yms. Toiset kasvattavat omiin tarpeisiin lampaita, kanoja tai lehmiä.

Minulle omavaraisuus liittyy suuresti ruokaan, mutta laajemmin myös ajatukseen että pärjäämme perheenä torpassa ilman ulkomaailmaa. Tämän talven paukkupakkaset ja älyttömät sähkönhinnat ovat opettaneet, että ilman sähköä on tälläisenään mahdotonta pärjätä ja niinpä toivelistalla onkin agrekaatti sekä jonkinlainen latauspiste, jota hyödyntää sähkön ollessa kallista. Ruoan suhteen omavaraisuus pyörii vain kasvukauden ympärillä, sillä esimerkiksi perunan, porkkanan yms. varastointi on mahdotonta ilman puuttuvaa kellaria. Yrttejä tms. saa kyllä säilöttyä ja pakastettua, mutta omavaisuus on siitäkin vielä kaukana.

Unikot yrittivät kukkia kesällä 2023

Niinpä tavoitteeni vuoden 2024 kasvukautta ajatellen ovat:

lehtikaalin, kurkun ja sipulien lisääminen
syksyllä valkosipulin kylvö
marjapensaiden lisääminen
muumiotaudin taltuttaminen
kasvimaan laajentaminen
kukkaniityn onnistuminen
perennojen lisääminen
omavaraisuuden lisääminen

Lisäksi haaveilen kasvihuoneesta, jotta esimerkiksi meillä paljon kuluvien paprikoiden ja tomaattien kasvattaminen onnistuisi. Tähän mennessä en ole koskaan siinä onnistunut taimea pidemmälle. Toinen haaveeni liittyy kanoihin, mutta on todella epätodennäköistä että se homma nytkähtäisi tänä vuonna ajatusta pidemmälle. Lisäksi tontin pienehkö koko asettaa myös omat haasteensa, ei ole hehtaareja hyödynnettävänä.

Kolmas haave liittyy hapanjuurileivontaan ja sen onkin sen verran pitkä tarina, että se ansaitsee oman postauksensa.

Näillä mietteillä kohti kasvukautta 2024.

Vuodet eivät ole veljiä keskenään

En koskaan lue omia tekstejäni uudestaan julkaisun jälkeen. Se liittyy siihen, etten kestä huomata kaikkia virheitä, ajatuskatkoksia tai ylipäätänsä aiheeseen palaamista. Sosionomi opintojen aikana tästä on muodostunut paha tapa, tekee pahaa lukea jotain omaa.

Olen kirjoittanut kymmeniä blogipostauksia valmiiksi, mutta jättänyt ne julkaisematta. Kynnys kasvoi viikko ja kuukausi kuukaudelta, kunnes viikot vaihtuivat vuodeksi. Ja vähän ylikin. Luin kuitenkin edellisen julkaistun postaukseni uudestaan ja uudestaan. Miten solmussa asiat ovat olleetkaan loppuvuodesta 2022. Jotta päästään tähän päivään, otetaan pikakelauksena vuosi 2023.

Oliko vuosi 2023 helpompi ? Ei. Tuntuu että koko vuosi meni omituisessa sumussa, mikään syötävä ei kasvanut kesällä ja kaikki esikasvattamani taimet kuolivat. Kurkkuja ei tullut muutamaa pallon muotoista yksilöä enempää, basilika meni parempiin suihin. Muumiotauti levisi omenapuista kriikunoihin ja luumuihin. Parisuhde oli varmasti saman muumiotaudin kourissa, mutta porskutti omaan tahtiinsa kaiken härdellin keskellä. Avioero astui voimaan, mutta silti ilmeisesti toisesta luopuminen oli tuskaista sillä asumme edelleen samassa torpassa, yhdessä.

Vaikka sain osakseni muutama vuosi sitten kuraa, jota en toivo kellekään, olen pystynyt näkemään sen taakse. Älkää odottako legendaarista "minussakin oli vikaa"- lausetta, sillä mikään vika ei muuta tehtyjä asioita tai tee niistä edelleenkään sen hyväksyttävämpiä. Ehkä siis vuonna 2023 kasvoin ihmisenä, kun kasvillisuus jätti kasvamatta.

Mutta se omavaraisempi elämä. Tai sen tavoittelu oli kyllä laihoissa kantimissa viime kesänä. Marjat, raparperit yms tuottivat satoa lehtikaalin ja herneiden kanssa, mutta muuten sato jäi kyllä naurettavaksi. Voi olla, että muun elämän ollessa kuormittavaa, en samalla tavalla tiedostamattani jaksanut panostaa kasvimaahan. Lisäksi sadon säilöntä tuottaa edelleen haasteita, sillä kellaria ei ole. Ehkä tänä vuonna nikkarilaan ilmestyy mahdollisuus esimerkiksi perunoiden ja omenien varastointiin.

Vuosi 2024 käynnistyi 18 päivää sitten. Tuntuu että ne kaikki 18 päivää ovat olleet intoa täynnä ja olen pystynyt keskittymään hetkeen. Sillä innolla ja toiveikkuudella on hyvä jatkaa vuotta.