Kohti omavaraisempaa elämää

Torppamme sijaitsee kasvuvyohykkeellä 3, joten kaikki edellytykset erilaisille viljelmille olisi. Viereinen järvi ja isojen puiden varjostama piha tekee kuitenkin pihan oman mikroilmaston huomattavasti haastavammaksi. Aurinkoisia alueita on vähänlaisesti, etenkin sellaisia jonne aurinko paistaisi koko päivän. Lämpötila on aina muutamia asteita yleistä kylmempi, uskon tämän liittyvän juuri järveen ja torpan ja pihan sijaintiin.

Ensimmäisenä kesänä, jolloin torpassa asuttiin ei esikasvatus ollut mitenkään ajankohtaista. Oikeastaan mikään ruoan itsekasvattamiseen ei ollut ajankohtaista. Muutto tapahtui vapuksi 2021. Herneiden ystävänä kylvin tuolloin kuitenkin herneet ja ostin muutamat mansikan taimet. Vielä tuolloin omavaraisuus ei ollut tavoitelistallani vaan syötävän itsekasvattaminen oli lähinnä "kokeillaan mitä tästä tulee"- asteella. Kuitenkin jo syksyllä ajatukset olivat nyrjähtäneet oikeille urille ja halu kasvattaa mahdollisimman paljon syötävää itse oli valtaisa. Mikä mahtava fiilis olikaan kerätä omasta pihasta lautaselle syötävää.

Pihassa on jo entuudestaan  kolme omenapuuta: yksi tuottaa syötävää satoa, toisessa on paha muumiotauti ja kolmas on vielä nuori. Tämän lisäksi pihasta löytyy kaksi kriikunapuuta, luumupuu ja kirsikkapuu. Marjapensaita löytyy yhteensä 14: punaherukkaa mustaherukkaa, valkoherukka, karviaisia ja vadelmaa. Lisäksi raparperia löytyy yksi iso rypäs, sekä pari pienempää. Vadelmapensaita yritin lisätä vuonna 2022, mutta viime kesänä sain huomata että ne eivät olleet selvinneet talvesta.

Samana vuonna kasvatin laatikoissa avomaankurkkua, lehtikaalia, herneitä, erilaisia yrttejä, salaatteja, mansikkaa porkkanaa, ruusukaalia ja parsakaalia. Kaalit tosin menivät tuholaisten suihin ja totesin että vuoden tauko siitä hommasta tekee varmasti hyvää. Kurkuista tein maustekurkkuja ja marjat mehustettiin. Kaikki muu tuli syötyä sitä mukaa, kun satoa tuli. Pakastimeen sain muutaman raparperin varren, marjoja ja yrttejä. Tein valmiita "maustekuutioita" basilikasta, oliiviöljystä ja valkosipulista.

Avomaankurkkuja kypsyi päivittäin

Vuonna 2023 tavoitteena oli lisätä kurkun, herneen ja lehtikaalin satoa sekä kylvää pörriäisille kukkaniittyä. Niinpä. Kurkun esikasvatetut taimet kuolivat muutama viikko ulosviennistä ja huomasinkin että suorakylvö toimi niiden suhteen parhaiten. Kukkaniitty ei koskaan kukkinut ja kurkut olivat pallonmuotoisia hassuja ilmestyksiä sitten lopulta. Sipulit mätänivät paikoilleen ja yrtit katosivat mystisesti. Mikään esikasvattamani kukka ei kukkinut. Vain lehtikaali ja salaatit onnistuivat täydellisesti, saavutus sekin.

En tiedä oliko viime kasvukaudessa oikeasti jotain mystistä, vai oliko koko elämäntilanne viime vuoden niin levällään, ettei mihinkään kyennyt keskittymään täysillä. Kukatkin syötiin reikäisiksi. Lisäksi huhtikuussa alkaneet työt hieman vaikeuttivat päivän kulkua - olinhan ajatellut haahuilevani yökkärissä kahvikuppi kädessä pitkin pihaa koko kesän.

Reikiä ilmestyi joka kasviin, kukkaan ja pensaan lehteen

Käsitteenä omavaraisuus on mielestäni vaikea, sillä se pitää sisällään monta eri ulottuvuutta. Voit olla omavarainen ruoan suhteen, sähkön suhteen, veden suhteen, polttopuiden suhteen. Listaa voi jatkaa. Olen aiemmin ommellut lasten kaikki vaatteet ulkovaatteita lukuun ottamatta itse, tuolloin olimme omavaraisia vaatteiden suhteen, mutta emme materiaalien suhteen.

Mutta ruokaan liittyen omavaraisuuden termi on helppo tai ainakin helpompi: saat ruokaa omasta maasta, eikä sitä tarvitse hakea kaupasta. Sitten kun päästään hifistelyyn, voikin olla omavarainen siementen suhteen, mullan suhteen, lannoitteen suhteen yms. Toiset kasvattavat omiin tarpeisiin lampaita, kanoja tai lehmiä. 

Minulle omavaraisuus liittyy suuresti ruokaan, mutta laajemmin myös ajatukseen että pärjäämme perheenä torpassa ilman ulkomaailmaa. Tämän talven paukkupakkaset ja älyttömät sähkönhinnat ovat opettaneet, että ilman sähköä on tälläisenään mahdotonta pärjätä ja niinpä toivelistalla onkin agrekaatti sekä jonkinlainen latauspiste, jota hyödyntää sähkön ollessa kallista. Ruoan suhteen omavaraisuus pyörii vain kasvukauden ympärillä, sillä esimerkiksi perunan, porkkanan yms. varastointi on mahdotonta ilman puuttuvaa kellaria. Yrttejä tms. saa kyllä säilöttyä ja pakastettua, mutta omavaisuus on siitäkin vielä kaukana.

Unikot yrittivät kukkia kesällä 2023

Niinpä tavoitteeni vuoden 2024 kasvukautta ajatellen ovat:

•  lehtikaalin, kurkun ja sipulien lisääminen
•  syksyllä valkosipulin kylvö
•  marjapensaiden lisääminen
•  muumiotaudin taltuttaminen
•  kasvimaan laajentaminen
•  kukkaniityn onnistuminen
•  perennojen lisääminen
• omavaraisuuden lisääminen

Lisäksi haaveilen kasvihuoneesta, jotta esimerkiksi meillä paljon kuluvien paprikoiden ja tomaattien kasvattaminen onnistuisi. Tähän mennessä en ole koskaan siinä onnistunut taimea pidemmälle. Toinen haaveeni liittyy kanoihin, mutta on todella epätodennäköistä että se homma nytkähtäisi tänä vuonna ajatusta pidemmälle. Lisäksi tontin pienehkö koko asettaa myös omat haasteensa, ei ole hehtaareja hyödynnettävänä. 

Kolmas haave liittyy hapanjuurileivontaan ja sen onkin sen verran pitkä tarina, että se ansaitsee oman postauksensa.

Näillä mietteillä kohti kasvukautta 2024.