En koskaan lue omia tekstejäni uudestaan julkaisun jälkeen. Se liittyy siihen, etten kestä huomata kaikkia virheitä, ajatuskatkoksia tai ylipäätänsä aiheeseen palaamista. Sosionomi opintojen aikana tästä on muodostunut paha tapa, tekee pahaa lukea jotain omaa.
Olen kirjoittanut kymmeniä blogipostauksia valmiiksi, mutta jättänyt ne julkaisematta. Kynnys kasvoi viikko ja kuukausi kuukaudelta, kunnes viikot vaihtuivat vuodeksi. Ja vähän ylikin. Luin kuitenkin edellisen julkaistun postaukseni uudestaan ja uudestaan. Miten solmussa asiat ovat olleetkaan loppuvuodesta 2022. Jotta päästään tähän päivään, otetaan pikakelauksena vuosi 2023.
Oliko vuosi 2023 helpompi ? Ei. Tuntuu että koko vuosi meni omituisessa sumussa, mikään syötävä ei kasvanut kesällä ja kaikki esikasvattamani taimet kuolivat. Kurkkuja ei tullut muutamaa pallon muotoista yksilöä enempää, basilika meni parempiin suihin. Muumiotauti levisi omenapuista kriikunoihin ja luumuihin. Parisuhde oli varmasti saman muumiotaudin kourissa, mutta porskutti omaan tahtiinsa kaiken härdellin keskellä. Avioero astui voimaan, mutta silti ilmeisesti toisesta luopuminen oli tuskaista sillä asumme edelleen samassa torpassa, yhdessä.
Vaikka sain osakseni muutama vuosi sitten kuraa, jota en toivo kellekään, olen pystynyt näkemään sen taakse. Älkää odottako legendaarista "minussakin oli vikaa"- lausetta, sillä mikään vika ei muuta tehtyjä asioita tai tee niistä edelleenkään sen hyväksyttävämpiä. Ehkä siis vuonna 2023 kasvoin ihmisenä, kun kasvillisuus jätti kasvamatta.
Mutta se omavaraisempi elämä. Tai sen tavoittelu oli kyllä laihoissa kantimissa viime kesänä. Marjat, raparperit yms tuottivat satoa lehtikaalin ja herneiden kanssa, mutta muuten sato jäi kyllä naurettavaksi. Voi olla, että muun elämän ollessa kuormittavaa, en samalla tavalla tiedostamattani jaksanut panostaa kasvimaahan. Lisäksi sadon säilöntä tuottaa edelleen haasteita, sillä kellaria ei ole. Ehkä tänä vuonna nikkarilaan ilmestyy mahdollisuus esimerkiksi perunoiden ja omenien varastointiin.
Vuosi 2024 käynnistyi 18 päivää sitten. Tuntuu että ne kaikki 18 päivää ovat olleet intoa täynnä ja olen pystynyt keskittymään hetkeen. Sillä innolla ja toiveikkuudella on hyvä jatkaa vuotta.
0 yorum:
Lähetä kommentti